Ajatuksia ihmisistä, jotka kokeneet paljon ja ehkä siitäkin syystä rakentaneet vuosien ajan tietynlaista persoonallisuutta. 

Tietysti jokainen syntyy tietyn temperamentin ja luonteen kanssa, mutta olen huomannut, että varsinkin vastoinkäymisten, pettymysten ja surun jäljeen ihminen muuttuu. Se mikä tuntui aikaisemmin merkitykselliseltä voi muuttua täysin. Uskaltaako olla täysin avoin uusille mahdollisuuksille, vai takertuuko vanhaan tapaan toimia? Sen valinnan jokainen tekee itse.

 

 

Pienen hetken ihminen

 

Pienen hetken ihminen.

Vailla menneisyyden takkaa,

rooleja joita kannettu,

pettymysten ja tuskan takia rakennettu.

 

Pienen hetken ihminen.

Ilma väreilee mahdollisuuksia,

uuden alun polkuja,

uskallatko ottaa askeleita eteenpäin?

 

Pienen hetken ihminen.

Haavoittuvainen, herkkä ja yksinäinen.

Teetkö päätökset järjellä,

vai kuunteletko sydämesi ääntä?

 

Pienen hetken ihminen.

Olento tuo häilyväinen.

Sydän vetää sinne tänne,

sen ääneen et voi täysin luottaa.

 

Pienen hetken ihminen.

Hahmo tuo kuolevainen.